torstai 22. lokakuuta 2015

Lipidin ja Oikoksen ulkomaan excu Budapestiin 1-6.10.2015

Lipidi ja Oikos tekivät vuonna 2015 yhteisen ulkomaan excun Unkarin Budapestiin. Tässä matkakertomus Lipidin varapuheenjohtajan näkökulmasta:

Ensimmäinen päivä
Ensimmäisenä päivänä kello oli soimassa aamuviideltä. Mikäs sen parempi aika. Tapaaminen oli sovittu klo 7:15 ja ihmiset saapuivatkin niihin aikoihin. Ensimmäinen omituisuus päivän aikana oli itsepalvelu check-in, eli check-in piti tehdä automaatin ääressä. Viimeisimmästä lentomatkastani oli muutama vuosi, niin olin tässä vaiheessa pihalla. Seuraava omituisuus olikin, kun eräs opiskelijoistamme onnistui nukkumaan pommiin, mutta onneksi hän ehti lennolle ja kaikki päätyi hyvin.


Matkaporukkamme
Budapestin lentokentältä pääsimme hyvin kätevästi neljällä minibussilla hostellille. Hostellimme oli juuri sellainen, mitä sähköpostien ja netissä näkemien kuvien perusteella pystyi päättelemään: rento, hauska, nuorekas. Kolmas päivän kämmimme nimittäin oli se, ettemme muistaneet tuoda käteistä hostellin maksua varten: hostellilla ei ollut kortinlukijaa. Onneksi hostellin työntekijä sanoi asian hoituvan. Työntekijämme Gábor hajosi enemmänkin siihen, että halusimme seuraavan päivän aamupalan jo kello seitsemäksi. Piti painottaa, että kyseessä oli vain seuraava päivä tehdasvierailumme takia, ja muut päivät oli ok syödä aamupalat myöhemmin.

Kun olimme jakautuneet huoneisiimme ja majoittautuneet, lähdimme eri porukoissa vaeltelemaan pitkin Budapestiä. Kaupunki on todella kaunis ja kävelimme mukavan matkan pitkin Tonavan viertä. Hämmennystä aiheutti lähinnä lähikaupassa käyminen, sillä siellä joutui miettimään vieraan kielen parissa, pitääkö esimerkiksi hedelmät punnita ja miten kassajonotus ja -maksaminen toimivat.

Illan ohjelmamme oli yhteinen illallinen ravintolassa. Varattu ravintola sijaitsi parin kilometrin päässä hostellista eli sopivan kävelymatkan päässä. Ravintolaan saavuttuamme hämmästyin, että saimme ravintolan yläkerran täysin omaan käyttöömme: siellähän olisi voinut pitää sitsit. Ylipäätään ravintolassa sai tosi hyvää palvelua ja tarjoilijalla hoiti hommansa hyvin ottaen huomioon ryhmämme suuren koon. Ruoka oli hyvää ja tyydytti kaikkia osapuolia. Kokemus oli täysi 10/10.

Pitkän päivän jälkeen oli hyvä palata hostellille.

Päivän saldo:
Mokauksia: tarpeeksi
Kivaa: paljon


Toinen päivä

Herätys 6:20, urgh. Päivän ohjelma alkoi tehdasvierailulla Eisberg-elintarviketehtaalla. Yritys valmistaa salaattia ja salaattikastikkeita. Eisbergin toiminta keskittyy pääasiallisesti Unkariin ja Itävaltaan, ja pääasiakas oli mm. McDonald's. Toimitusjohtaja oli selvästi innostunut työstään ja kertoi meille yrityksestä yleensä sekä esimerkiksi yrityksen lähestymistavan työntekijöitä kohtaan (eli miten he haluavat motivoida työntekijöitänsä yms.). Pääsimme kävelemään koko tehtaan läpi korkean hygienian aluetta lukuun ottamatta. Toimitusjohtaja oli selvästi perillä tehtaansa toiminnasta ja tenttasi tietämystämme erilaisista salaateista. Optinen salaatinlehtien erottaja oli yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista. Laite toimi niin, että monet kamerat katsoivat, löytyikö lehdistä esimerkiksi ruskeita/ muita epäpuhtaudesta kertovia läikkiä ja pieni puhallin erotti huonot lehdet joukosta.



Tehdasalue
Yritysvierailun yhteydessä voisin mainita rakkaat unkarilaiset yhteistyökumppanimme Attilan ja Zitán, joita ilman emme olisi onnistuneet vierailemaan tehtaalla. Attila oli alusta asti auttanut meitä löytämään sopivat vierailukohteet eikä vaatinut missään vaiheessa korvausta. Päinvastoin hän tuli mukaamme yritysvierailullemme työpäivänään. Zitá auttoi meitä järjestämään kuljetuksen tehtaalle ja yhtä lailla tuli mukaamme vierailulle. Ihanaa toimintaa!

Palasimme takaisin Budapestiin lounasaikoihin. Seuraavaksi menimme katsomaan suurta kauppahallia, missä myytiin tuoreita hedelmiä, vihanneksia, lihaa yms. Toisessa kerroksessa myytiin paljon vaatteita sekä krääsää. Itselleni tarttui mukaan vain puoli kiloa pähkinöitä.

Kauppahallista jatkoimme kohti Budan linnaa. Kiipesimme matkan köysirataa pitkin sellaisessa junakopissa (of sort). Siellä pääsi katselemaan huikeita maisemia ja rauhoittumaan terassille. Osa meni käymään labyrintissä, missä kirjoittaja itse ei viitsinyt käydä. Sen sijaan pääsin laskeutumaan Budaa ja näin matkan varrella Kalastajanlinnakkeen sekä käynnissä olevat elokuvakuvaukset (ei vieläkään hajua, mikä elokuva oli kyseessä). Matka Budasta Pestiin alkoi auringon laskettua, joten parlamenttitalosta pääsi ottamaan hienoja kuvia. Kauppakatukin tuli nähtyä.


Katsokaa nyt, miten hieno parlamenttitalo
Loppupäivä meni koomaillessa hostellissa sekä kuunnellessa hostellin terassikauden päättäjäisiä.

Päivän saldo:
Budapestin omituiset liikennemenettelyt: nähty ja hajoiltu
Kiitollisuus yhteistyökumppaneitamme kohtaan: taivaissa


Kolmas päivä

Aamu meni turisteillessa: menimme porukalla shoppailemaan. Muuta kerrottavaa siitä ei olekaan.
Iltapäivällä sen sijaan oli lähtö viinitilalle Unkarin maaseudulle. Menimme tilatulla bussikyydillä Etyék-kylään ja saimme samalla kuulla oppaalta viinin valmistuksesta. Viinitilalla meidät otti ensimmäisenä vastaan linnunpelätysääni, joka oli kova ja ärsyttävä. Sen jälkeen meidät otti vastaan viinitilan omistaja sekä viinitilan työntekijä, joka toimi oppaanamme. Työntekijä kertoi alueen viininvalmistuksesta, joka keskittyi pääasiassa valkoviiniin. Pääsimme vierailemaan kellarissa, sekä maistamaan tilan neljää eri viiniä.





Siirryimme seuraavaan kohteeseen kylässä, missä pääsimme nauttimaan perinteisen unkarilaisen illallisen: possua ja jälkiruoaksi sour cherry cake, ellen muista väärin. Pääsimme samalla maistelemaan neljää muuta viiniä. Illallisen jälkeen palasimme takaisin hostellille.

Kaiken kaikkiaan ilta oli hyvin onnistunut. Suurin osa porukasta menikin nauttimaan Budapestin yöelämästä.

Päivän saldo:
Viiniä: itsellä maksimissaan puoli lasillista, muilla paljon


Neljäs päivä

Luvassa oli hyvin rento päivä, sillä lähdimme ensimmäisenä kylpylään. Széchényin kylpylä sijaitsi metromatkan päässä hostelliltamme. Sisään mennessä oli joka tapauksessa säätöä, sillä missään ei lukenut ohjeita esimerkiksi etukäteen ostetuille lipuille. Olimme kaikki ostaneet liput hostellilta. Myöskään missään ei lukenut, missä on locker-tilat tai kabinettitilat. Itse ostin kabinettilipun ja hämmennyin suuresti systeemistä eli lopulta tarvitsin henkilökunnan apua. Onneksi kaiken säädön jälkeen pääsin nauttimaan ihanasta ulkoilmakylpylästä. Kaiken lisäksi meille sattui viikon lämpimin sää ja auringonpaiste.



Monen tunnin lilluttelun jälkeen menin itsekseni syömään, mutta onnekseni samaan ravintolaan tuli kasa oikoslaisia. Ilta menikin heidän kanssaan seurustellessa.

Päivän saldo:
Hemmottelua ja ruokaa: jooooo!


Viides päivä

Aamupäivä meni jälleen shoppaillessa, sillä iltapäivällä menimme vierailemaan tutkimusinstituutissa. Kyseessä oli Unkarin National Agricultural Research and Innovation Centren Food Science Research Institute -yksikkö. Koska ekskursiot eivät ole mitään ilman eksymistä, haahuilimme metroaseman läheisyydessä matkallamme instituuttiin, sillä oma karttasovellukseni oli epätäydellinen. Onneksemme olimme vain minuutin myöhässä.

Tutkimusinstituutissa saimme ensin kuulla yleisen esittelyn, eli meille kerrottiin kaikista instituutin tutkimusyksiköistä. Tämän jälkeen pääsimme käymään jokaisessa yksikössä, joissa kerrottiin kunkin yksikön tärkeimmistä tutkimuskohteista. Tutkimuskohteita olivat esimerkiksi maitohappobakteerit, erilaisten allergeenien havaitsemismenetelmät elintarvikkeissa, biosensorit ynnä muuta. Kierros päättyi elintarviketeknologian yksikön esittelyyn, missä meille kerrottiin mikroaaltovakuumikuivaamisesta: käytännössä pääsimme maistamaan kuivia banaaneja, jotka muuten maistuivat hyviltä. Tutkimusinstituutissa oli mukava huomata, miten innoissaan henkilökunta oli vierailustamme (vaikka samaan aikaan heillä oli kiire päästä meistä eroon).
Vierailun jälkeen porukka jakaantui. Itse olin mukana ryhmässä, joka meni käymään Margitin-saarella. Saarella oli menossa vesishow, joka oli merkki siitä, että saarelle kannatti tulla. Lopun ajasta vietimme piknikillä, ja saarelta palasimme hostellille.

Piknikporukkamme

Fun fact: Illalla keskustelin hostellin henkilökunnan kanssa. Kävi ilmi, että hostellilla on totuttu opiskelijaryhmien sekopäisyyteen: useimmiten ryhmät pistävät kaiken mäsäksi. Meidän ryhmämme oli ollut kiltisti, mikä oli heille mukavaa vaihtelua.

Päivän saldo:
Viikon akateeminen annos: saavutettu
Päivän vesishow: mahtava!


Kuudes päivä

Viimeinen päivä meni pitkälti lähtötunnelmissa, koska hostellin huoneet piti vapauttaa klo 11. Kello 16.45 minibussit tulivat hakemaan meitä hostellilta lentokentälle. Lento Suomeen lähti etuajassa, mutta olimme silti myöhässä saavuttuamme Suomeen. Suurin shokki oli lämpötila: Unkarissa pääsimme nauttimaan + 20 °C asteesta, ja Suomessa lämpötila oli 0 °C... hyi.

Kaiken kaikkiaan ekskursio oli erittäin onnistunut. Ottaen huomioon, mikä kaikki olisi voinut mennä pieleen, ekskursio oli todella kivuton ja mokia tuli tehtyä vähän. Kiitokseni kaikille ekskursiolle osallistuneille: olitte helppo ja ihana porukka johtaa! Kiitokseni erityisesti Hannalle, sillä parempaa yhteistyökumppania en olisi voinut toivoakaan.

Ekskursion saldo: PARASTA!
Suosittelisinko ulkomaanekskursiota muille: TODELLAKIN!

Suosittelisinko järjestämään kyseisen ekskun: Oliko tuo kysymys?

Jos haluat nähdä lisää kuvia ekskursioltamme, mene Instagramiin ja etsi kuvia tägillä #lipkosbuda15!

Terkuin,

Stina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti